Toissijaisten makroravinteiden fysiologiset roolit hedelmien kehityksessä
Vaikka NPK-syötteet lisäävät kokonaisbiomassaa, keskikokoiset vesiliukoiset{0}lannoitteet ovat rakenteellisen eheyden ja sadonkorjuun jälkeisen laadun ensisijaisia tekijöitä. Kalsium on näistä kriittisin, ja se toimii "liimana" soluseinien keskilamelleissa. Kalsiumin kuljetuksen puute, joka johtuu usein epäsäännöllisestä haihtumisesta, johtaa fysiologisiin häiriöihin, kuten Blossom End Rot (BER). Siksi vesiliukoisen kalsiumlannoitteen levittäminen ei ole neuvoteltavissa-solanaceous-kasveissa. Erityisesti tomaattien vesiliukoisen kalsiumin on oltava nitraattimuodossa, jotta varmistetaan nopea ksyleemin kulkeutuminen kehittyviin hedelmiin sen sijaan, että se kerääntyisi pelkästään lehtiin.
Magnesium ja rikki ovat yhtä tärkeitä aineenvaihdunnassa. Magnesium on klorofyllimolekyylin keskusatomi; ilman sitä fotosynteesi lakkaa auringonvalon saatavuudesta riippumatta. Korkean-tuoton ohjelmat integroivat vesiliukoisen magnesiumlannoitteen ylläpitämään lehtien fotosynteesikapasiteettia raskaan hedelmäkuormituksen aikana. Samanaikaisesti rikkiä tarvitaan välttämättömien aminohappojen, kuten kysteiinin ja metioniinin, synteesiin. Ammoniumsulfaatti-vesiliukoisen lannoitteen käyttäminen tarjoaa kaksinkertaisen hyödyn: se toimittaa helposti saatavilla olevaa sulfaatti-rikkiä ja ammonium-typpeä samalla kun happamoittaa risosfääriä, mikä voi parantaa muiden hivenaineiden imeytymistä neutraalissa---emäksisessä maaperässä. Näiden kasvien vesiliukoisten mikroravinteiden tasapainottaminen makromineraaliohjelman kanssa on välttämätöntä geneettisen satopotentiaalin maksimoimiseksi.
